Helsingfors Unga Liberala Centerin 2. varapuheenjohtaja Teppo Säkkinen valittiin liittohallitukseen suurimmalla henkilökohtaisella äänimäärällä, 126 äänellä.

Helsingfors Unga Liberala Center onnittelee lämpimästi varapuheenjohtajaansa upeasta tuloksesta ja uudesta haasteesta.

Helsingfors Unga Liberala Center (HULC) onnittelee lämpimästi Alena Santalaista hienosta tuloksesta ja uudesta haasteesta.

Aloitteessa esitetään uudenlaista verotukseen liitettävää henkilökohtaista mekanismia, jolla henkilö voisi maksaa yhdistyksen tai uskonnollisen organisaation kannatus- ja/tai  jäsenmaksun. Tätä kutsutaan yhdistysosuudeksi ja mekanismia yhdistystiliksi. Verotoimisto hallinnoisi yhdistystiliä palveluna yksityishenkilöille ja sen sisältämät maksut ennakonpidätettäisiin muun verokannon yhteydessä.

Yhdistystili korvaisi nykyisestä järjestelmästä kirkollisveron, ja laajentaisi sen koskemaan kaikkia aatteellisia ja vakaumuksellisia organisaatioita. Palvelu korjaisi nykyisen tilanteen epätasa-arvoisuuden, jossa uskonnottomat ja pienempien kirkkokuntien sekä uskonnollisten yhteisöjen jäsenet eivät voi suorittaa jäsenmaksujaan tai muuta varainkeruuta verohallinnon kautta eivätkä saa niihin verovähennysoikeutta. Vastaavalla tavalla järjestelmään voitaisiin liittää työttömyyskassamaksun maksaminen kuten ammattiyhdistysliikkeen jäsenmaksukin.

Yhdistystili kattaisi maksimissaan 3 veroprosenttia tulosta ja verovelvollinen voisi valita useampia yhdistyksiä tuettavakseen, esim. samanaikaisesti ammattiyhdistysliikkeen jäsenmaksun, kirkon jäsenmaksun ja ihmisoikeusjärjestön tai vastaavasti vapaa-ajattelijoiden yhdistyksen, urheiluseuran ja poliittisen puolueen jne. Verohallinto keräisi tästä syntyvät kustannukset yhdistyksiltä, jotka olisivat mukana järjestelmässä. Vastaavalla tavalla järjestelmää voitaisiin käyttää hyödyksi kehitysyhteistyövarojen kasvattamisessa ja YK:n vuosituhattavoitteen saavuttamisessa.

Raportin ovat koostaneet Helsingfors Unga Liberala Center Ry:n tutkimusosastolla Tuomo Järvelä, Katja Korva, FM Denis Pertsev ja Markus Ylimaa. Raportin voi ladata pdf-muodossa HULC Researchin Data Archive-sivulta.

Puolueosastoa kaudet 2008-2011 luotsannut Tuomo Järvelä siirtyy johtokunnan jäseneksi edustamaan yhteistyöorganisaatio Society of Angry Mosquitosia (SAM) täytettyään 30 vuotta. Järvelä ja pitkäaikainen varapuheenjohtaja Denis Pertsev siirtyvät johtamaan HULC:n veljesorganisaatiota syksyllä 2011, mutta pysyvät yhdistyksen tutkimustoiminnassa mukana vuoden loppuun asti.

Johtokunta & toimihenkilöt 1. kesäkuuta 2011 lähtien:

Markus Ylimaa
Puheenjohtaja
Sähköposti: markus.ylimaa@keskusta.fi
Blogi: ylimaa.blogspot.com

Katja Korva
1. Varapuheenjohtaja
Sähköposti: katja.korva@suomi24.fi
Blogi: katjakorva.puheenvuoro.uusisuomi.fi

Teppo Säkkinen
2. Varapuheenjohtaja
Sähköposti: teppo.sakkinen@gmail.com
Blogi: tepposakkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi

Claudia Gonzales
Pääsihteeri
Sähköposti: liisaonparas@hotmail.com

Alena Santalaynen
Johtokunnan jäsen
Sähköposti: santalaynen.alena@gmail.com
Blogi: santalainenalena.puheenvuoro.uusisuomi.fi

Aleksi Eskelinen
Johtokunnan jäsen
Sähköposti: aleksi.eskelinen@keskusta.fi
Blogi: aleksieskelinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi

Samuli Saares
Johtokunnan jäsen
Sähköposti: creavisams@hotmail.com

Tuomas Vanhanen
Johtokunnan jäsen
Sähköposti: tkavan@utu.fi

Ulla Hyvönen
Johtokunnan jäsen
Sähköposti: ulla.hyvonen@uku.fi

Tuomo Järvelä
Yhteistyöorganisaatio SAM:n edustaja johtokunnassa
Sähköposti: tuomo.jarvela@gmail.com
Blogi: superninjaturtle.puheenvuoro.uusisuomi.fi

En ymmärrä, miten jopa osa Keskustan ehdokkaista on onnistunut vetämään itseään luomisopin hirteen. On mustavalkoista, etteivät uskovaiset voi yhdistää ajattelussaan luomisoppia ja evoluutioteoriaa niin, että hyväksyisivät evoluution maailmanselityksen, mutta uskoisivat, että kaiken taustalla olisi jumalallinen voima ja kaikella olisi tarkoitus. Mutta ei, biologian tunneillakin pitäisi näköjään kertoa satua, kuinka maailma luotiin seitsemässä päivässä.

Usko yksilön ainutlaatuisuuteen ja vapaaseen tahtoon on osittain uskontoperäinen. Taas luonnontieteellisyys poliittiseksi ideologiaksi käännettynä johtaa usein determinismiin. Välillä kuitenkin tuntuu, että meidän valtiollisessa järjestelmässä yksilöitä holhotaan kuin karjalaumaa tulkinnanvaraisten kristillismoralististen sääntöjen pohjalta. On harmillista, että sosialidemokratiassa voivat yhdistyä sosialismin ja uskonnollisen ajattelun huonot puolet.

Nykykirkko pitää sisällään kirjavan joukon ääriryhmiä toivoen, että saisi ne pidettyä aisoissa, etteivät nämä radikalisoituisi entisestään. Periaatteesta tingitään käytännön vuoksi. En näe etua siinä, että minä ja Päivi Räsänen kuulumme samaan kirkkoon. Luterilaisen kirkon hajoaminen kun ei välttämättä olisi huono asia. Toisaalta en tiedä, jäisikö meille enää sitä hyväksyvää kansankirkkoa vai pelkkä kirjava joukko fundamentalisteja.

Kirkkokritiikki on siinä mielessä ollut kohtuutonta, että meillä on muitakin merkittäviä uskonnollisia yhdyskuntia, jotka saavat olla vapaasti tuomitsevia. Vieraan uskonnon tai kulttuurin kuoren alla voi olla kuinka vanhakantainen tai konservatiivi tahansa ilman, että kukaan vaatisi itsenäistä ajattelua. Näiden edustajat nähdään meillä jaloina villeinä ja emansipoitavina objekteina.

En pidä sanoista suvaitsevaisuus tai moniarvoisuus. Suvaitsevaisuus-käsitteeseen liittyy se, että jossain asiassa olisi alunperin jotain vastenmielistä, jota pitäisi suvaita ts. sietää. Taas sananvapauden, sukupuolten välisen ja seksuaalisen tasa-arvon suhteen yhteiskunnan pitäisi olla hyvinkin yksiarvoinen, eikä sallia poikkeuksia kulttuurin nimissä. Ongelmana kuitenkin on, että ne tahot, jotka innokkaimmin kritisoivat tiettyjä uskontoja patriarkaalisuudesta, eivät kovin innokaasti edes puolusta yhdenvertaisuutta.

Luterilainen kirkko toki kantaa suurempaa vastuuta tasa-arvoajattelussaan, koska sillä on siihen suurempi paine. Se on enemmistökirkko eikä edes muodollisesti erotettu valtiosta, kutsutaan sitä sitten valtion- tai kansankirkoksi. Uskonnonvapauden kannalta valtion ja kirkon liitto on ongelmallinen. Uskonnonvapaus ei kuitenkaan ole vapautta uskonnosta. Venäjän ja Yhdysvaltain esimerkit osoittavat, että valtion ja kirkon muodollinen erillisyys ei takaa uskonnon puuttumista politiikasta.

Meillä suurempana ongelmana on, että yksilöllinen moraali sekoittuu kollektiiviseen moraaliin. Kannatan lihansyönnin, abortin, prostituution ja pornon laillisuutta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että ulkoistaisin yksilön eettisen pohdinnan lainsäädäntöinstituutioille. Mielestäni kaikki mikä on laillista ei ole oikein. Sama pätee kyllä myös toisinpäin: Jos jokin asia on enemmistön mielestä moraalitonta, sen ei automaattisesti tule olla laitonta.

Itse haluan kuulua kirkkoon, joka korostaa opeissaan armoa, anteeksiantoa ja heikompien puolustusta. Olen siitä myös valmis maksamaan. En ole kuitenkaan vaatimassa, että toisin ajattelevan yrittäjänkin pitäisi tällaisista henkilökohtaisista mieltymyksistäni maksaa.

Kolumnin kirjoittaja Katja Korva, 2o, on kauppatieteiden ylioppilas ja Helsingfors Unga Liberala Centerin 1. varapuheenjohtaja. Kirjoitus on ensijulkaistu Uudessa Suomessa täällä.

Kokeilun aloittaminen vahvistaa perustaa jossa hyödynsaaja maksaa saamastaan. Opiskeluun liittyy laajasti kustannuksia, joita kaikkia nämä maksut eivät tule varmastikaan vielä kattamaan.

Mitä valtio siis onkaan tehnyt sen eteen, että opiskelijasta tulisi opiskelujen jälkeen osa suomalaista yhteiskuntaa ja samalla osallistuisi sen rahoittamiseen? Vastauksina kaikuu kuolemantäytteistä hiljaisuutta, eikä edes hautausmaalla poppi jää soimatta niin kylmänkankeana.

Fakta on, että kokeilulla me suljemme mahdollisuuksien oven köyhiltä, mutta lahjakkailta opiskelijoilta ja avaamme sen varakkaammille. Tämä ei varsinaisesti sovi hyvinvointiyhteiskuntaan vaikka sen kääntäisi miten päin. Toisaalta miksi tänne jäisi opiskelujen jälkeen työskentelemään kun koulutuksesta on maksanut fronttiin, palkkataso ei ole kummoinen ja veroaste helvetillinen?

Yhtenä vaihtoehtona voitaisiin miettiä järjestelmää, joka mahdollistaisi opiskelun useammalle ja samalla tuottaisi varoja suomalaiseen koulutusjärjestelmään. Miksei lukukausimaksua voitaisi sitoa sopimukseen jossa on lainoitus ja kulut maksetaan verojen muodossa? Tämä voitaisiin toteuttaa veroleikkurimallilla, jossa verojen ohessa on koulutusmaksuvero eli eräänlainen graduate tax.

Tämä malli toimisi siten, että kun henkilö alkaisi tienaamaan hänen lisäveronsa kohdennettaisiin syntyneisiin koulutuskuluihin. Jos normaali veroprosentti olisi vaikka 25% niin tämän ohessa veroa kerättäisiin esimerkiksi 4% jolla maksettaisiin koulutuslainaa takaisin. Kun laina olisi maksettu takaisin kokonaisuudessaan, ihminen siirtyisi normaalin verojärjestelmän piiriin.

Rahoitus tällaisella lainajärjestelylle voitaisiin järjestää esimerkiksi eläkeyhtiöiden kanssa yhteistyössä, jossa varoille asetettaisiin tietty tuottotaso ja koulutuksen hinta inflaatiosuojattaisiin eli summa kasvaisi rahanarvon heikkenemisen mukaan. Sopimus tehtäisiin lähtömaassa, jossa opiskelija sidottaisiin maksamaan velka takaisin kokonaisuudessaan (tämä toimisi Yhdysvaltojen ja luultavasti Kiinankin osalta) tai sitten takausmenettelyllä, jossa takaajan tulisi olla Euroopassa.

Tällainen malli mahdollistaisi lahjakkaiden, mutta heikoimmista oloista tulevien opiskelijoiden kouluttautumisen Suomessa ja sitoisi heidät osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Kielikouluttautumisen motivaatiokin kasvaisi yksilötasolla, kun tietäisi olevansa maassa tulevaisuudessa.

Keskustalaisia malleja graduate tax-järjestelmästä on aiemmin hahmotellut myös Helsingfors Unga Liberala Centerin puheenjohtaja Tuomo Järvelä blogissaan kirjoitussarjassa Uusi Aalto.

Alena Santalainen, 22, on liiketalouden opiskelija, Helsingin Keskustanuorten puheenjohtaja ja Helsingfors Unga Liberala Centerin kulttuurivaliokunnan puhemies. Kirjoitus on ensijulkaistu Alenan US-blogissa täällä.

Niin kutsutuilla ’’uuden ajan’’ politiikoilla on ollut tapana tuoda politiikkaan aiemmin siihen kuulumattomia asioita. On haluttu poliittisuuden piiriin yksityistä, yhteisöllisyyttä ja onnellisuutta. Konkreettiset ehdotukset tästä ovat jääneet vähäisiksi, ja ehkä on parempi niin. Valtiontalouden kestävyysvaje ja eläkepommien tummat pilvet ovat pakottaneet keskusteluun julkisen sektorin roolista nyky-yhteiskunnassa. Toki siitä käytiin keskustelua jo viime vaalien alla, mutta eri suhdannetilanteessa puhuttiin lähinnä vaurastuneen keskiluokan valinnanvapauden kasvattamisesta. Siitä, minkä ylipäätään pitäisi kuulua valtion tai sen säätelyn piiriin on aina hedelmällistä keskustella, mutta Kokoomusnuoret ovat ohjelmallaan hedelmöittäneet tätä keskustelua politisoimalla yhteisöllisyyden uudella tavalla.

Kokoomusnuoret tarjoavat päivä- ja vanhustenhuollon rahoitusongelmiin ratkaisuksi ’’sukupolvia kattavia asumisratkaisuja’’, jossa isovanhemmat huolehtisivat tarhaikäisistä lapsista ja perhe huolehtisi vanhuksista. Julkisille palveluille olisi sitten vähemmän tarvetta. Heiltä on päässyt unohtumaan, että näiden palveluiden yhteiskunnallistaminen 1960-luvulta lähtien on ollut edellytys naisten lisääntyneelle työssäkäynnille ja sen myötä syntyneelle elintason nousulle. Niissä yhteiskunnissa, joissa julkisia palveluja ei tämän osalta ole, hoivavastuu on viime kädessä naisilla. Voidaan ajatella, että nämä palvelut voitaisiin hoitaa yksityisesti työnantajien kautta, mutta elinkeinoelämän innokuus vaatia valtiota maksumieheksi myös vanhempainvapaista syntyviin kustannuksiin kertoo käytännön mahdottomuudesta. Voidaan aina toivoa, että kynnelle kykenevät isovanhemmat osallistuisivat enemmän lastenhoitoon ja että ketään ei jätettäisi heitteille, mutta yhteiskunnallisia järjestelmiä ei voi jättää ’’olis kiva jos ihmiset toimis näin’’ -haihattelun varaan. Poliitikoiden ja valtion tehtävänä ei ole toimia moraalinvartijoina.

Arvostelun päätän tältä osalta tähän. Kokoomusnuorten ohjelma sisältää paljon rohkeita linjauksia, esimerkiksi asuntolainojen korkovähennyksen poistosta, mitä on aiemmin perusteltu sukupolvinäkökulmasta jokseenkin älyllisesti epärehellisesti. Siitä, tarvitaanko ensi hallituskaudella veronkoroksia, leikkauksia, velkaelvytystä vai järjestelmänuudistuksia, on hyvä käydä keskustelua. Tähän toivoisin nuortenjärjestöjen tuovan vahvan sukupolvinäkökulman erityisesti nykyisen työeläkejärjstelmän mielekkyydestä. Yksi asia on kuitenkin selvä – tarvitaan lamatupoa järeämpiä ratkaisuja.

Kolumnin kirjoittaja Katja Korva, 2o, on kauppatieteiden ylioppilas ja Helsingfors Unga Liberala Centerin 1. varapuheenjohtaja.

Ylimaa on syntynyt ja kasvanut Vantaan Martinlaaksossa toimihenkilöperheessä ja opiskelee Helsingin yliopistossa systemaattista teologiaa ja Turun yliopistossa kansainvälistä politiikkaa. Ylimaa toimii Helsingfors Unga Liberala Centerin (HULC) luonnonvarainvaliokunnan puhemiehenä ja Keskustan puoluevaltuuston jäsenenä.

Lisätiedot

Markus Ylimaa, puheenjohtaja (2011)
Keskustan Opiskelijaliitto
Puh: 050-3748192
S-posti: markus.ylimaa[at]keskustaopiskelijat.fi

Teemu Karttunen, pääsihteeri
Keskustan Opiskelijaliitto
Puh: 045-6569264
S-posti: paasihteeri[at]keskustaopiskelijat.fi

Tuomo Järvelä, puheenjohtaja
Helsingfors Unga Liberala Center
S-posti: tuomo.jarvela[at]gmail.com

Kansanedustajaehdokaslistan löydät Verkkoapilasta:

http://tinyurl.com/3x2vkbz

Helsingfors Unga Liberala Centerin ehdokkaista Tomi Lappalainen valittiin Helsingin Keskustan piirihallitukseen vuodelle 2011. Lappalainen on Helsingfors Unga Liberala Centerin (HULC) johtokunnan jäsen, ja toimintavaliokunnan puhemies. Puolueosaston kulttuurivaliokunnan puhemies Alena Santalainen saa kokouksiin puhe- ja läsnäolo-oikeuden nuorisopiirin tehtäviensä johdosta.

Lisätietoja

Tomi Lappalainen, piirikokousedustaja
Helsingfors Unga Liberala Center Ry
Sähköposti: lappalainen.tomi[at]gmail.com

Tuomo Järvelä, puheenjohtaja
Helsingfors Unga Liberala Center Ry
Sähköposti: tuomo.jarvela[at]gmail.com